Paluu

Joulukuusen hakua

Juuh. Nyt on tiistai 10. tammikuuta, lentelen jossakin Labradorinmeren yllä tällä hetkellä kun mun luokkakaverit on lopettelemassa koulupäivääänsä Montezumassa. Alkuperäisen suunnitelman mukaanhan allekirjoittaneenkin piti olla kohteessa jo lauantai-iltana, mutta erinäisten sattumusten (lue: yhden peruutetun ja kahden myöhästyneen lennon) takia pääsen perille aikaisintaan ensi yönä tai luultavammin ehkä vähän vielä myöhemmin. Lauantainen valtameren ylittävä lento kun peruttiin, niin päädyin keskelle pohjois-Tukholmalaista Märstaa lentokenttähotelliin, jossa oli vähän liian viileä sisäilma ja muutamia muita Chicagoon yrittäneitä matkailijoita. Kävi kuitenkin onni onnettomuudessa ja onnistuin saamaan seuraa Tukholmaan, jossa ehdittiin viettää leppoisa maanantaipäivä mm. Gamla Stanin, Abba-museon ja Tunnelbanan merkeissä. Tänä aamuna lähdinkin sitten uudella tarmolla kohti Arlandan lentokenttää, jossa sain lopulta viettää jälleen muutaman ekstratunnin Islannissa vallitsevan huonon sään johdosta. Reykjavikin kentällä pieni juoksuspurtti ja matkalla kohti Yhdysvaltoja ollaan! Montezumaan on vielä matkaa, mutta paljon vähemmän kuin Märstasta.

Loman jälkeinen kouluun palaaminen on harvoin tuntunut näin houkuttelevalta. Tiedossa kyllä on, että kevät tulee olemaan vähintäänkin työntäyteinen, mutta myös tapahtumarikas ja monta hienoa hetkeä sisältävä. Koulukavereita ehti hieman yli kolmen viikon lomalla tulla jo ikävä, vaikka kieltämättä joulu kotosalla oli kuin karkkipäivä pitkältä tuntuneen viikon lopussa. Siinä oli monenmoista tapahtumaa ja tekemistä, vaikka aluksi kotipaikkakunnan elämänrytmi tuntuikin hieman pitkäveteiseltä hektiseen kampuselämään jo tottuneena. Jet lagista selvisin ja ryntäsin perinteisten talvi- ja jouluaktiviteettien pariin: ehdin ainakin hiihtää, luistella ja potkukelkkailla, koristella kuusta, kuunnella noin 756 kertaa Veskun versioita perinteisistä (ah, niin mollivoittoisista) joululauluista sekä paistella ja haistella kinkkua. Sohin tähtisädetikuilla, söin konvehteja ja ehdin totuttaa silmäni pimeyteen. Kokkasin kotiväelle itselleni tutuksi tulleita ruokalajeja, kuten Quesadillaksia ja aamiaistacoja. Perheen joulupaketeista paljastui häkellyttävä määrä chilipaprikaa sisältäviä tuotteita. Nukuin ja tein kouluhommia (edes vähän). Mussutin ruisleipää, luin murresanakirjaa ja vaahtosin kuluneiden kuukausien saldoa ties kenelle.

Gamla Stan, Sthlm

Loma on lusittuna ja laukut pakattuna, viemiset on mukana myös. Vuodenvaihde kaikkine kujeineen oli antoisa, viime päiviä unohtamatta. Pääsin ainakin treenailemaan käytännössä hieman ruotsia, jonka unohtuminen jo ehti kaihertaa mieltä - elämä kun tuppaa olla niin kovin eri tavalla kaksikielistä nykyään. Tutustuin myös useampaan mukavaan tyyppiin näiden lentomatkojen ja niitä edeltävien hetkien aikana. Seuraava lähitavoite lienee iltatorkkujen ottaminen, lentoa kun on kuitenkin vielä viitisen tuntia jäljellä. Tämä postaus päätynee lukijoiden verkkokalvoille lähipäivien aikana, kunhan nettiyhteyttä on taas saatavilla. Adios!

P.S. Suomen UWC-stipendien hakuaika on käynnissä kovaa vauhtia, jos vielä harkitset niin nyt on aika tehdä asialle jotain! Nimimerkillä onko siitä jo vuosi