Tyhjää

Mitäköhän tähän pitäisi sanoa. Huh. Istun auditoriossa ja yritän kuunnella puolella korvalla yliopisto-opoilu-infoa. Väsyttää.

Tunnelma on lievästi sanottuna masentava. Valmistujaisjuhlaa vietettiin lauantaina paahtavassa auringossa Montezuman linnan juurella. Tilaisuuden jälkeiset 24h kakkosvuotiset valuivat yksitellen ja pienissä ryhmissä pois: kotiin, lomalle, jonnekin. Ykkösvuotiset jäivät tänne niiskuttamaan ja vollottamaan puoliksi tyhjiin huoneisiin,  tietäen että edessä olisi kokonainen viikko, jonka aikana olisi tarkoitus uhrata ajatuksia myös iibeelle ennen kuin mekin lähdetään joko vaeltamaan tai kesälomille.

Systeemi on nimeltään post-grad, valmistujaisien jälkeinen viikko siis, ja koulu hyödyntää tätä tällä tietoa vain tämän yhden kerran. Neljäs jakso alkaa nyt ja jatkuu sitten elo-syyskuussa. Ykkösvuotiset saavat koetella millaista on olla kakkos(?)vuotinen, nyt kun vanhat kakkoset ovat virallisesti alumneja.

Taakse jätetty viikonloppu oli uuvuttava, hyvin vähäuninen ja tunteikas. Torstaiaamulla sain viimeisen kokeen tehtyä ja edessä oli pakkaamista: pahvilaatikoiden täyttämistä kaikella tavaralla, jota huoneeseen oli vuoden aikana kertynyt. Vanhempia alkoi näkyä kampuksella, viimeisiä juttuja vietettiin. Kaikesta selvittiin. Itkettiin ja naurettiin ja muisteltiin. Lauantaiaamulla käytiin auringonnousua ihailemassa kävelyllä. Tekstin kuvat ovat siltä reissulta.