Kotona

Istun tässä junassa matkalla kohti Helsinkiä ja vuosittaista Suomen UWC-kesätapaamista. Saavuin kotiin viime sunnuntai-illalla. Lennot meni hyvin, vuosi meni hyvin. Kotiin paluuta edeltävät kaksi viikkoa olin vaeltamassa New Mexicossa koulun järjestämän kurssin kautta. Siitä olisi vaikka mitä kerrottavaa, mutta koetetaan pitää tekstit luettavan pituisina.

Suomeen palatessa olin jopa valmistautunut jonkinlaiseen kulttuurishokkiin, tulihan valtameren toisella puolen vietettyä sen viitisen kuukautta tällä kertaa. Vielä suomi kuitenkin sujuu ja kotiseudun hiljaiseen tyhjyyteenkin on ehtinyt taas tottua. Osa luokastamme oli kotona paria viikkoa aikaisemmin, mutta vaellus hurjissa ja upeissa maisemissa oli täydellinen päätös ekalle vuodelle. Puolet UWC-vuosista on nyt jo selvitettynä, mikä tuntuu aika uskomattomalta kun miettii mitä kaikkea tuohon vuoteen onkaan sisältynyt ja toisaalta miten viime kesä tuntuu edelleen olevan ihan kulman takana.

Sitä mukaa kun kevät eteni ja tahti tiivistyi, tuntui kuin ajan kulkukin olisi kiihtynyt samaa vauhtia. Samalla kun opettajat antoivat viimeisiä tehtäviä, tajusi moni miten vähän aikaa kakkosvuotisten kanssa enää on ja pian pitikin jo aloittaa loputon pakkaamisurakka. Helpotus oli suuri kun laukut sai vihdoin kantaa Albuquerquen kentälle suuntaavaan koneeseen eikä siinä vaiheessa tarvinnut enää miettiä mitä tarvitaan vaelluksella tai kesälomalla ja mitä saa jättää varastoihin. Nämä kyseiset laukut taitavat tällä hetkellä olla jo kotona, lähes viikon niitä sai odotella ja nytkään en ole niitä siis näkemässä muutamaan päivään.

Vaikka heti valmistujaisseremonian jälkeen tuntui siltä, ettei joidenkin ihmisten poissaoloon voisi tottua millään, on yllättävää mihin kaikkeen sitä sopeutuukaan. Videopuhelut on keksitty ja onneksi Euroopan sisällä matkustelu on suhteellisen edullista ja helppoa- varsinkin kun yöpaikkoja löytyy sieltä täältä. Tämä viikko on kuitenkin mennyt ihan kotoillessa, pyöräillessä (toisinaan hanskat kädessä) ja koulujuttuja jatkaen. On tullut mässytettyä ruisleipää ja kaurapuuroa ja käytyä jätskillä. Vaikka näitäkin asioita on toisinaan ollut ikävä, oli tämä kevät keskimäärin helpompi koti-ikävän suhteen.

Niin siitä vaelluksesta: kahden viikon aikana tuli vaellettua New Mexicon pohjoisosassa noin 50 mailia mikä tekee sellaisen 80 kilometriä. Korkeutta merenpinnasta oli parhaimmillaan yli 12800 jalkaa eli 3912 metriä, ja suurimman osan ajasta oltiin yli kolmessa kilometrissä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan ryhmän piti pysytellä Pecosin kansallismetsän (tai Santa Fe National Forestin) puolella, mutta kovan kuivuuden takia metsäpalovaroituksia kiristettiin, ja meidän täytyi marssia pohjoiseen Carsonin kansallismetsän puolelle. Vaikka reissusuunnitelmat muuttuivat, pysyi päivittäinen patikkamatka siinä neljän-viiden mailin tienoilla ja saimme kaksi ’leiripäivää’kin pidettyä. Sää oli koko matkan ajan uskomattoman hyvä – aurinko paistoi eikä minkäänlaisesta sateesta ollut tietoakaan paitsi yhtenä päivänä. Tuolloin istuimme teltassa ukkosen jyristellessä ja sateen ropistessa.

Reissu oli kaikin puolin upea ja monenlaista tuli nähtyä niin kippurasarvisista ’vuorilampaista’ aivan ihka oikeaan karhuunkin! Maasto vaihteli ylä- ja alamäistä tasaisiin niittyihin ja laaksoihin kirkkaiden purojen varrella. Vettä saatiin siis vierellä virtaavista vesistä, Pecos-joen monista haaroista. Propaanin hajusta tuli ruoka-ajan merkki ja kokkaukset maistuivat aina pitkän päivän jälkeen. En olisi ajatellut tekeväni retkikeittimen ääressä niin pitsaa kuin pulliakin! Koululle palatessa lämmin suihku ja patjallinen sänky olivat luksusta. Nyt ollaan sitten valmiina syksyn reissuille.

Abivuosi/kakkosvuosi tulee menemään nopeasti mutta odotan innolla uusia ykkösiä ja kaikkea mitä vuosi tuo tullessaan. Kesälomaa on vielä jäljellä lähes pari kuukautta ja kohta pääsee laukkujen sisältöäkin purkamaan. Jollakin tapaa asioihin on oppinut ottamaan uutta perspektiiviä, kun junan myöhästyminenkin kahdeksalla minuuttilla oli jopa hauskaa; eipä tarvinnut stressata jatkoyhteyksistä tai muista lentomatkustelun ongelmista.

Kaikki postauksen kuvat ovat itse ottamiani :)