Kotona
Istun tässä
junassa matkalla kohti Helsinkiä ja vuosittaista Suomen
UWC-kesätapaamista. Saavuin kotiin viime sunnuntai-illalla. Lennot
meni hyvin, vuosi meni hyvin. Kotiin paluuta edeltävät kaksi
viikkoa olin vaeltamassa New Mexicossa koulun järjestämän kurssin
kautta. Siitä olisi vaikka mitä kerrottavaa, mutta koetetaan pitää
tekstit luettavan pituisina.
Suomeen palatessa
olin jopa valmistautunut jonkinlaiseen kulttuurishokkiin, tulihan
valtameren toisella puolen vietettyä sen viitisen kuukautta tällä
kertaa. Vielä suomi kuitenkin sujuu ja kotiseudun hiljaiseen
tyhjyyteenkin on ehtinyt taas tottua. Osa luokastamme oli kotona
paria viikkoa aikaisemmin, mutta vaellus hurjissa ja upeissa
maisemissa oli täydellinen päätös ekalle vuodelle. Puolet
UWC-vuosista on nyt jo selvitettynä, mikä tuntuu aika
uskomattomalta kun miettii mitä kaikkea tuohon vuoteen onkaan
sisältynyt ja toisaalta miten viime kesä tuntuu edelleen olevan
ihan kulman takana.
Sitä mukaa kun
kevät eteni ja tahti tiivistyi, tuntui kuin ajan kulkukin olisi
kiihtynyt samaa vauhtia. Samalla kun opettajat antoivat viimeisiä
tehtäviä, tajusi moni miten vähän aikaa kakkosvuotisten kanssa
enää on ja pian pitikin jo aloittaa loputon pakkaamisurakka.
Helpotus oli suuri kun laukut sai vihdoin kantaa Albuquerquen
kentälle suuntaavaan koneeseen eikä siinä vaiheessa tarvinnut enää
miettiä mitä tarvitaan vaelluksella tai kesälomalla ja mitä saa
jättää varastoihin. Nämä kyseiset laukut taitavat tällä
hetkellä olla jo kotona, lähes viikon niitä sai odotella ja
nytkään en ole niitä siis näkemässä muutamaan päivään.
Vaikka heti
valmistujaisseremonian jälkeen tuntui siltä, ettei joidenkin
ihmisten poissaoloon voisi tottua millään, on yllättävää mihin
kaikkeen sitä sopeutuukaan. Videopuhelut on keksitty ja onneksi
Euroopan sisällä matkustelu on suhteellisen edullista ja helppoa-
varsinkin kun yöpaikkoja löytyy sieltä täältä. Tämä viikko on
kuitenkin mennyt ihan kotoillessa, pyöräillessä (toisinaan hanskat
kädessä) ja koulujuttuja jatkaen. On tullut mässytettyä
ruisleipää ja kaurapuuroa ja käytyä jätskillä. Vaikka näitäkin
asioita on toisinaan ollut ikävä, oli tämä kevät keskimäärin
helpompi koti-ikävän suhteen.
Niin siitä
vaelluksesta: kahden viikon aikana tuli vaellettua New Mexicon
pohjoisosassa noin 50 mailia mikä tekee sellaisen 80 kilometriä.
Korkeutta merenpinnasta oli parhaimmillaan yli 12800 jalkaa eli 3912
metriä, ja suurimman osan ajasta oltiin yli kolmessa kilometrissä.
Alkuperäisen suunnitelman mukaan ryhmän piti pysytellä Pecosin
kansallismetsän (tai Santa Fe National Forestin) puolella, mutta
kovan kuivuuden takia metsäpalovaroituksia kiristettiin, ja meidän
täytyi marssia pohjoiseen Carsonin kansallismetsän puolelle. Vaikka
reissusuunnitelmat muuttuivat, pysyi päivittäinen patikkamatka
siinä neljän-viiden mailin tienoilla ja saimme kaksi
’leiripäivää’kin pidettyä. Sää oli koko matkan ajan
uskomattoman hyvä – aurinko paistoi eikä minkäänlaisesta
sateesta ollut tietoakaan paitsi yhtenä päivänä. Tuolloin
istuimme teltassa ukkosen jyristellessä ja sateen ropistessa.
Reissu oli kaikin
puolin upea ja monenlaista tuli nähtyä niin kippurasarvisista
’vuorilampaista’ aivan ihka oikeaan karhuunkin! Maasto vaihteli
ylä- ja alamäistä tasaisiin niittyihin ja laaksoihin kirkkaiden
purojen varrella. Vettä saatiin siis vierellä virtaavista vesistä,
Pecos-joen monista haaroista. Propaanin hajusta tuli ruoka-ajan
merkki ja kokkaukset maistuivat aina pitkän päivän jälkeen. En
olisi ajatellut tekeväni retkikeittimen ääressä niin pitsaa kuin
pulliakin! Koululle palatessa lämmin suihku ja patjallinen sänky
olivat luksusta. Nyt ollaan sitten valmiina syksyn reissuille.
Abivuosi/kakkosvuosi
tulee menemään nopeasti mutta odotan innolla uusia ykkösiä ja
kaikkea mitä vuosi tuo tullessaan. Kesälomaa on vielä jäljellä
lähes pari kuukautta ja kohta pääsee laukkujen sisältöäkin
purkamaan. Jollakin tapaa asioihin on oppinut ottamaan uutta
perspektiiviä, kun junan myöhästyminenkin kahdeksalla minuuttilla
oli jopa hauskaa; eipä tarvinnut stressata jatkoyhteyksistä tai
muista lentomatkustelun ongelmista.
Kaikki postauksen kuvat ovat itse ottamiani :)
Kommentit
Lähetä kommentti