Toinen kierros

Vuosi sitten naputtelin blogitekstiä tässä samaisessa huoneessa, autuaan tietämättömänä siitä mitä seuraavan päivän ennenkokemattoman pitkä lentomatka ja kaikki sen jälkeen tuleva toisivat tullessaan. Edessä oli ensimmäinen vuosi UWC:ssä ja IB-opiskelun parissa. Oikeastaan tuo hetki ei tunnu kovin kaukaiselta, vaikka esimerkiksi viime vuoden orientaatio ja kaikki siihen sisältyvä sijoittuvat muistissa miljoonan vuoden päähän. Vähän kuin se Montezumassa seikkaillut tyttö olisi ollut vähän enemmän hukassa kuin meikäläinen. Laukkuja on tullut toki pakattua sen verran monesti tähän mennessä, ettei siihen liity enää minkäänlaisia jännitysmomentteja. Huomenna lento kohti Chicagon (pahamaineista) lentokenttää on ainoa joka lähipäivissä aiheuttaa hieman perhosia vatsassa, olisi nimittäin aina kiva ehtiä jatkolennoille ja laukkujen myös.

Tämä kesä on ollut erilainen kuin monet aiemmat monellakin tapaa, vaikka toisaalta on tullut tehtyä monia aivan tavallisia lomajuttuja enemmän kuin vuosiin. Vaikken varsinaista summer bucket -listaa koskaan tehnytkään, ei montaa juttua ole jäänyt tekemättä joista kevään ja vuoden mittaan on tullut haaveiltua. Uimareissut, autoilut kavereiden kyydissä, jätskit, festarit sun muut on koettuna jälleen, saa nähdä miten koti-ikävä tulevana vuonna käyttäytyy. Moni kakkosvuotinen kertoi nimittäin, että toinen vuosi on sen suhteen paljon helpompi, ja myönnettäköön että koululle tässä on jo haikailtu useampi viikko silloin tällöin, joten kai sitä kotiutumista on tapahtunut suuntaan jos toiseenkin. Toki tämä ilmiö oli huomattavissa jo kesäkuun alussa kotiin palatessa, kun kaikesta kampuksella asuvan puuttuvista vapauksista jälleen nauttiessa ja omassa huoneessa nukkumisesta ei löytynytkään samanlaista hohtoa kuin parin teltassa nukutun viikon tai ylipäätään kouluvuoden aikana ja alkoi tämmöinen tuppukylä toisinaan ottaa päähän. Näin kesätyöttömänä, päiväsaikaan monesti vain extended essayn tiedosto seuranani on monina päivinä tullut huokailtuna tekemisen puutetta - ylellisyys joka loistaa poissaolollaan Montezuman loputtomassa tapahtumista ja tapaamisista toiseen juoksemisessa.

Toisaalta kahden kuukauden kotona lorviminen (on tässä jotain järkevääkin saatu aikaan) antaa perspektiiviä asioihin, ja huomaa miten kauan itsellä menee tottua muutoksiin. Loman alussa tuli soiteltua videopuheluita ympäri maailmaa useinkin, mutta toisaalta monet hetket täytin koulutyöllä. Näin kesän lähestyessä loppuaan tänne jääneet kaverit ovat taas tulleet tärkeämmiksi, kun kotona oleskeluun on tottunut. Joku päivä sitten huomasin jopa, miten normaalilta tuntui ajatus lukioon pyöräilystä kypsän viljan tuoksuessa ja kotoisan vastatuulen toivottaessa hyvää koulupäivää loputtomien Montezuman linnaan johtavien rappusten ja vuoden ympäri kuumottavan auringon sijaan. Tässä kohtaa tarina eroaa merkittävästi vaihtareista sun muista yhden vuoden reissuista. Kaksi vuotta on aika, jona elämä ehtii muuttua hyvin paljon, muutoksesta tulee tavallista, epätavalliseen tottuu ja omat rajatkin tulevat vastaan.

Vaikka ensimmäinen vuosi onkin hujahtanut nopeasti ja yksityiskohtia on helppo unohtaa, yliopistohakemuksia kirjoittaessa sitä huomaa mitä kaikkea on tullut tehtyä. Välillä jo hirvittää, miten nopeasti kolmas lukukausi tulee menemään, mutta enimmäkseen ilmassa on innostusta tulevasta vuodesta vastuineen ja perinteineen sekä iloa kavereiden jälleennäkemisestä. Sitä ennen vielä viimeiset kamat kasaan ja ties monettako kertaa nokka kohti Helsinki-Vantaan hellyyttävän hiljaista lentoasemaa. Heipat ruisleipä-aamiaisille, aamun Hesareille ja toimivalle tiskihuollolle. Joulukuussa nähdään <3

Kuvat otettu erinäisiltä kotimaan matkailureissuilta kesän mittaan. Kesä-Suomi <3